Nopein tapa lopettaa taistelu on hävitä se. Näin
totesin viime perjantaiaamuna, kun heräsin tunteeseen kuin olisin niellyt kasan
pultteja… ruosteisia kauhukaatopaikan pultteja. Tosin sanoen kurkkuni oli sellaisessa jamassa,
että hyvä kun pystyin nielaisemaan.
Vielä viikko sitten keskiviikkona kävin treenaamassa ja Wolfin
henkilökunta totesi:
”Sää se jaksat painaa.”
Oli mukavaa kuulla tuollaista, motivaationi oli
korkealla ja olin jo suunnitellut seuraavat treenit, mutta pöpöt päättivät
toisin. Kuten aiemmista kirjoituksistani tulee esille, niin olin taistellut
tätä pöpöä vastaan jo muutamia viikkoja aiemmin. Olin päättänyt, että minä en
piru vie tule kipeäksi ja päässyt jotenkin niskan päälle. Torstaina kumminkin
kroppa antoi jo pieniä merkkejä tästä. Tavallaan tiesinkin jo siinä vaiheessa
mitä tuleman pitää, mutta kielsin sen vielä vahvasti.
Plan A: Heti töistä kotiin päästyäni herätin sisäisen shamaanini ja aloin paukuttamaan vastarintaa. Keitin kattilallisen vettä ja hengitin höyryjä pyyhkeen alla. Tämän lisäksi otin sinkkiä, joka antaa buustia vastustuskyvylle ja Kylmän roppia juomaveteen. Nykyisellä elämäntyylilläni vastustuskykyni on varmasti keskiarvoa parempaa, mutta turpiin tuli silti. Ei auttanut edes levyllinen Megadethia (joka tunnetusti parantaa kaiken!)
Noh, plan B: ”Sairastetaan nyt sitten viikonloppu ja
maanantaina töihin”, minä tuumin ja hain läheisestä antikvariaatista Megadethin
jälkeen parasta lääkettä, eli sarjakuvia. Vedin 600sen Buranan naamaan, luin
albumin ja nukahdin. Sitten heräsin, luin toisen albumin ja nukahdin. Tätä tuli
tehtyä jotain neljä toistoa putkeen. Yksitoikkoiseksi tuo kävi, joten päätin
piristää itseäni editoimalla videoita. Leikkasin muutamissa minuuteissa
aiemmista treeneistäni pätkiä ja tungin niitä mm. Instagramiini.
Tuli mukava fiilis, kun aloin saamaan bodauksen
maailmanmestaritasolta hyvää palautetta näistä kyseisistä pätkistä. Tämä
valmisti minua erästä projektiani varten, koska opin paljon uutta näiden
lyhyiden editointisessioiden parissa. Joku voi kysyä, että olenko hullu, kun
teen töitä kuumeessa. Noh, pari minuuttia videota kohden ei ollut minulle
työtä, vaan ajanvietettä sängyllä maaten. Sitten katselin UFC –otteluita ja
ihailin kuumehuuruisesti miten ammattikamppailijat hoitivat hommansa. Siinä
aloin kaipaamaan salille itsekin, mutta samalla aloin tajuta, etten selätä tätä
pöpöä yhdessä viikonlopussa. ”Elä ja taistele toisena päivänä”, alkoi rajusti
nousemaan ohjenuoraksi pääni sisällä. Sunnuntaina tämä olotila vahvistui ja
ajattelin sen ehkä maanantaina paranevan, mutta varustauduin jo kohtaamaan
lääkärin.
Plan C: Näinhän siinä sitten kävi ja löysin itseni
odottamassa vuoroani terveyskeskuksesta heti maanantai aamuna. Hoitaja ei
suostunut kättelemään, joten minä kumarsin hänelle. Sain kuulla, että nykyinen
valloillaan oleva pöpö on laittanut ihmisiä punkan pohjalle jopa kolmeksi
viikoksi. Sairaslomaa ängettiin kouraan torstaihin saakka ja treenaaminen
kiellettiin tälle viikolle täysin. Tämä luonnollisesti otti luonteen päälle
perkeleesti, mutta pakkohan se oli hyväksyä.
Sitten vielä loppuun vapailla painoilla treenata aiemmin koneilla kiusattuja lihaksia. |
Sen verran tiedän jo ennestään, että tuo viimeinen
asia täytyy totella kirjaimellisesti, koska liian aikaisin salille juokseva Vauhti-Lasse
(kulkee toisella nimellä idiootti) kokee vain sydänlihaksensa tulehtumisen ja
sitten tulee puolen vuoden tauko. Pahimmassa tapauksessa kuvio johtaa
rytmihäiriöihin tms. Joten parempi hoitaa tämä asia kuntoon kärsivällisesti. Itselleni
ei ole vielä käynyt noin ikävästi, mutta treenauspiireissäni on ihmisiä, jotka
ovat valistaneet tästä ja sitä tulee varoitettua yleensä kaikilla
foorumeillakin kuntoaan epäileviä. Tämä tarkoittaa sitä, että tänä lauantaina
en tule tekemään jalkatreeniä, enkä sunnuntaina rintatreeniä. Sinnikäs saa
olla, mutta ei tyhmä!
Synkän pilven hopeareunus oli kumminkin siinä, että käyttämäni
aika sängyn pohjalla antoi minulle aikaa levätä ja yllättäen päähäni pälkähti
täysin uudenlainen treeniohjelma ja suunnittelin sille pohjan parissa
minuutissa. Samalla kehitin ruokavaliotani eteenpäin ja teorian pohjalta tein
uudentyyppisen aamujuoman, joka piristi kuntoani entisestään. Lisäksi osallistuin
leikkaamillani videoilla kilpailuun jossa voin voittaa 500 dollaria. Jos
voitan, niin silloin voin ostaa Wolfille salijäsenyyden vuodeksi. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, jossa
kasvaa lihaksikas ja vahva korko! Vastoinkäymisistä huolimatta elämä on mahdolisuuksia täynnä!
Yksi editoimistani videoista.
Kaikki tämä antoi merkkejä paremmasta huomisesta ja
se sai minuun uutta eloa. Oloni oli eilen tuon ansiosta huomattavasti parempi
kuin maanantaina. Tänään herätessä taas mentiin hieman takapakkia, mutta elämä
kun ei ole yksinkertainen kadunylitys. Joskus pitää kiertää korttelin ympäri ja
kärsivällisyys tekee voittajan! Sali ei karkaa minnekään ja työpaikalla asiat
varmasti sujuvat vahvan tiimin ansiosta. Suosittelenkin kaikkia sairastavia
treenaajia avaamaan silmiään ja katsovan elämää laajemmin. On hyvä fokusoitua
omiin tavoitteisiinsa, mutta kannattaa huilata välillä ja nauttia muusta
hyvästä ympärillään. Sitten jaksaa painaa taas.
I’ll be back.
– Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.