sunnuntai 29. marraskuuta 2015

TUHLAAJAPOJAN PALUU!


Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet työntäytteisiä ja treenaaminen on ollut täysin tauolla. Kaikki aika on mennyt yritykseni asioiden hoitamiseen ja tulevan pelin loppurutistukseen. Tämän kaiken keskellä myös personal trainer koe jäi läpäisemättä. Tämä asia on harmittanut minua suuresti, mutta kuten valmentajani sanoi erään keskustelun yhteydessä. First things first. 

Noh, näin sitten toimin ja onnistuin yhdessä muiden kanssa saamaan jotain aikaiseksi. Yritykseni nimittäin fuusioitui yhteen kahden muun yrityksen kanssa ja tästä myös uutisoitiin erinäisissä talousuutisissa. Tämän jälkeen meno onkin ollut melkoista ja energiavarastoni ovat olleet koetuksella. Onneksi loma on pian käsillä ja sitten voin keskittyä lukemaan uusintakokeeseen. Aion treenata ja jatkaa sitä missiota, jonka päättäväisenä aloitin vuoden alussa.

Kyykkääminen ei ole missään vaiheessa ollut vahvuuteni, mutta tänään mentiin erittäin pienillä panoksilla.

Treenaamisen tosin aloitin jo tänään. Nämä olivat ensimmäiset treenit parin kuukauden salitauon jälkeen ja odotukseni treenien suhteen olivat ristiriitaiset. Odotin salille pääsyä, mutta samalla tiesin, että olin ollut poissa pari kuukautta. Päätin siis ottaa kevyen uuden alun ilman turhia repimisiä. Pääasia, että pääsen takaisin hommaan kiinni.

Tein lajikohtaisen lämmittelyn ja kyykkäsin pelkällä tangolla 3 x 10 setin. Surkuhupaisaa oli, että aluksi olin pihalla tekniikasta kaiken tämän ajan jälkeen.  Parin lämmittelykerran jälkeen aloin päästä jyvälle. Kyykkäsin kumminkin kevyillä painoilla, että keho ei ottaisi liikaa osumaa näin ensimmäisestä päivästä. Iisisti ottaminen on siitä jännä laji, että sitä tosiaan ensin yrittää, mutta sitten homma vie taas mennessään. Sumomaastavetoja tehdessä tiesin, että huomenna kävelisin suurella todennäköisyydellä kuin nussittu antilooppi. Jaloissa alkoi tuntua tärinää, joka vahvisti tätä ennustetta.
Jalkojen ojennus menossa. Huomatkaa keskivartalossa pullisteleva löysä. Sen se tekee, kun huomio herpaantuu.
Tärinä ja uupuminen oli kumminkin tervetullut olo. Salille oli oikeasti ikävä ja minulla on paljon paikkailtavaa. Perhana vieköön, tämän rappiokauden aikana olen ollut Laardipeikon vietävissä ja työpöydän ääressä on karkki maistunut. Kasvisruokavalio on pitänyt edelleen, mutta siitä huolimatta vyötärölle on kertynyt löysää.
Pohkeet seisten on yksi suosikkiharjoituksistani...
...vaikka ilme onkin vakava.
Mutta jospa tämä tästä nyt taas normalisoituisi. Onhan tässä nyt jotain treenipohjaa alla ja en todellakaan aloita niin tyhjästä kuin vuoden alussa. Tiistaina taas seuraavan kerran suden luolaan ja matka jatkuu. Periksi ei anneta!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

–Jaakko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.